Aamu Enäjärvellä

10_enäjärvi.jpg11_enäjärvi.jpg12_enäjärvi.jpg13_enäjärvi.jpg14_enäjärvi.jpg15_enäjärvi.jpg16_enäjärvi.jpg17_enäjärvi.jpg18_enäjärvi.jpg19_enäjärvi.jpg20_enäjärvi.jpg21_enäjärvi.jpg22_enäjärvi.jpg23_enäjärvi.jpg24_enäjärvi.jpg25_enäjärvi.jpg26_enäjärvi.jpg27_enäjärvi.jpg28_enäjärvi.jpg29_enäjärvi.jpg30_enäjärvi.jpg31_enäjärvi.jpg32_enäjärvi.jpg

9. elokuuta 2017, Enäjärvi, Sammatti (23 kuvaa)

Voi pojat, mikä aamu! Ja tytöt.
Päivä oli elokuun yhdeksäs. Lähdin ystävieni Heikki ja Matti Halttusen kera veneretkelle Sammatin Enäjärvelle. Kello löi vähän yli kuusi, kun veneemme irtaantui Heikin mökin laiturista.
Järvellä velloi raskasta usvaa kirkkaan, tyynen yön jäljiltä. Köröttelimme hiljakseen pitkin Enäjärven eteläisen vesistöalueen kapoisia vesiväyliä kohti pohjoista. Puolisen tuntia myöhemmin puikahdimme kanaalimaisen kapean Uitinsalmen kautta Enäjärven pääaltaalle.
Kappas vain, totesimme, järvihän on ihan sumussa. No, eipä haittaa, päinvastoin, odotettavissa oli kuvaukselliset olosuhteet jahka sumu hälvenisi. Näkyvyyttä oli alle sata metriä, kauempana rannasta järvimaisemassa ei näkynyt mitään yksityiskohtia eikä rajaviivoja, pelkkää vesihöyryä ja rasvatyyntä vedenpintaa. Välillä joku saari erottui hernerokan seasta juuri ja juuri tummempana hahmona.
Kun tuuli virisi vähän ajan kuluttua ja aurinko nousi metsän ylle antamaan lämpöään, sumu alkoi hälvetä. Ei mennyt kuin hetki, kun maisema avautui upeaan aamuvaloon ja paljasti kauniin, vielä hieman usvaisen järvimaiseman.
Lintuja näkyi ja kuului joka puolella. Oli kaakkureita, kuikkia, uikkuja, lokkeja, sorsia, hanhia… Keskikesämäiseen tyyliin meininki oli kuitenkin aika rauhallista, moni lintu vain kellui vedessä, suki höyheniään rantakivellä tai souteli laiskasti eteenpäin. Antoi aamuauringon lämmittää.
Katselin kaakkureita ihmeissäni. Niitä lenteli, meloi, kalasteli tai muuten vain oleili pitkälti kolmattakymmentä. Suurimmassa parvessa seurusteli peräti seitsemän punakaulaista alkulintua. Lentävät linnut kaakattivat kuuluvasti, uivien lintujen nokasta lähti monenlaisia ulvaisuja.
Itselleni tuollaisen kesäkaakkuripaljouden näkeminen oli aivan uutta. Asuinseudullani Itä-Uudellamaalla ei pesi ensimmäistäkään paria, eikä edes Pohjois-Karjalan mökillämme näe niitä joka kesä. Matti tiesi kertoa, että lähiseudun lammilla pesii ainakin 15 kaakkuriparia, jotka käyvät järvellä kalassa. Itse Enäjärvellä kaakkoja ei pesi, sillä se on kuikkien valtakuntaa.
Kiersimme järveä hissukseen ja pysähtelimme aina kun näkyi jotain mielenkiintoista. Kamerat lauloivat lintujen kanssa kilpaa, huikean hienot olosuhteet inspiroivat aivojen luomiskeskusta, josta lähti vähän väliä käsky liipaisinsormelle. Kaulallani roikkui kameran jatkeena 24-120-millinen, toiseen runkoon valkkasin 70-200-millisen, joka sopii täydellisesti lintumaisemakuvien räpsimiseen ja antaa paljon sommittelun varaa. Vain muutamissa tilanteissa (kuten oheisen kuvasarjan kaakkurin lentokuvissa) vaihdoin sen 300-milliseen ryyditettynä 1,4-kertaisella telejatkeella.
Manasin, kun en viitsinyt/älynnyt ottaa mukaan kolmatta runkoa, sillä objektiivien vaihtelu kesken kuvaussession on typerintä puuhaa mitä tiedän. Olen jo pitkään omistanut neljä runkoa, sillä kuvausretkellä jokaisen käytössä olevan objektiivin on ehdottomasti oltava aina kiinni rungossa, muuten homma menee pelleilyksi ja hyviä tilanteita menee jatkuvalla syötöllä ohi, kun ”väärä” linssi töröttää kamerassa. Ajattelin varmaan kotoa lähtiessä, että eihän tällaisella lomaveneilyllä ja -säällä mitään kunnon kuvia saa kuitenkaan. Kuinka väärässä olinkaan!
Aamupäivän mittaan auringon luukutus sinitaivaalta raaistui hetki hetkeltä, ja kun tuuli alkoi vielä aallottaa järven pintaa, saatoin mielihyvin lopettaa kuvaushommelit. Söimme ja joimme eväät pikkusaaressa ennen kuin lähdimme rauhalliselle paluumatkalle.
Heikki ja Matti, kiitos upeasta veneretkestä!

This entry was posted in Yleinen.