Hanhien aamulento

10_blogi_lintukurssi_ruskis.jpg11_blogi_lintukurssi_ruskis.jpg12_blogi_lintukurssi_ruskis.jpg14_blogi_lintukurssi_ruskis.jpg15_blogi_lintukurssi_ruskis.jpg

20. syyskuuta 2015, Ruskis, Porvoo

Pääsin viikonloppuna seuraamaan lintukurssilaisteni kanssa kanadanhanhien komeaa aamulentoa Porvoon Ruskiksella. Hanhet yöpyvät merenlahdella ja lähtevät varhain aamulla ”töihin” lähiseudun pelloille. Ne viettävät pelloilla usein koko päivän popsien ruohoa, viljanjyviä ja -orasta ynnä muita maittavia maanantimia ennen kuin palaavat illansuussa jälleen Ruskikselle.
Lauantaina laskimme Ruskiksen vanhalta tornilta kaikkiaan 540 kanukkia, jotka nousivat isompina ja pienempinä parvina yksi toisensa perään lentoon pohjoisniityn matalikolta ja suunnistivat kuka minnekin ruokailumailleen. Panin merkille, että useat parvet lensivät matalalla Sikosaarentien toisen sillan yli, ja päätin että sunnuntaina asetumme toisen lintukurssiryhmän kanssa passiin sillalle. Niin teimmekin.
Sunnuntaina aurinko nousi seitsemän aikoihin. Aamu on huikaisevan hieno: tyyni ja selkeä, mutta etelämaalaisen kostea ja lämmin. Usva leijui maiseman yllä kevyenä kuin morsiushuntu.
Emme ehtineet aivan sillalle asti, kun ensimmäiset parvet jo nousivat kuuluvasti kaakattaen ilmaan suiston vastakkaiselta puolelta. Ne eivät kuitenkaan tulleet sillan yli, vaan kauhoivat luoteeseen kaupungin suuntaan ja olivat luultavasti matkalla Kiialaan tai Saksalaan.
Sitten yksi parvista käänsi kurssin länteen, meitä kohti. Ja kun yksi parvi teki niin, monet muut seurasivat perässä. Seisoimme sillalla kiikarit ja kamerat valmiina ja ihailimme parvien lentoa suoraan ylitsemme samaan aikaan, kun aurinko kipusi itätaivaalla horisontin ylle ja värjäsi tuhansien järviruokojen latvaröyhelöt yhdeksi kultamereksi.
Alle kymmenessä minuutissa kaikki puolentuhatta hanhea olivat menneet, ja jäljelle jäi outo hiljaisuus. Yksi hanhen höyhen leijaili hiljaa alas ja putosi joen pinnalle muistoksi varhaisaamun upeasta luonnonnäytelmästä.
Olimme yhtä mieltä siitä, että kannattipa tosiaan herätä ennen kukonlaulua ja sonnustautua luonnon helmaan kokemaan ainutlaatuisia hetkiä. Nukkua ehtii sitten talvella.

This entry was posted in Yleinen.