Jouluna häkissä

blogi_häkki(1).jpgblogi_häkki(2).jpgblogi_häkki(3).jpgblogi_häkki(4).jpgblogi_häkki(5).jpgblogi_häkki(6).jpgblogi_häkki(7).jpgblogi_häkki(8).jpgblogi_häkki(9).jpgblogi_häkki(10).jpgblogi_häkki(11).jpgblogi_häkki(12).jpg

27. joulukuuta 2014, Pyhä-Häkki, Saarijärvi

Vietin Joulun seudun Emmin ja koiruuksien kera mökillä Keski-Suomessa. Samalla vierailimme muutaman vuoden tauon jälkeen Pyhä-Häkin kansallispuistossa Saarijärvellä.

Oli hienoa, rauhoittavaa ja pysähdyttävää käyskennellä kansallispuistossa. Lumimyräkkä oli kietonut metsän pehmoiseen, huikean kauniiseen sokerikuorrutukseen. Olimme liikkeellä jo aamuhämärissä, ja saimme kuljeskella satumetsässä omassa rauhassa. Yksinäinen korppi raakkui muutaman kerran ylitsemme, muuten metsä vaikeni. Edes töyhtötiaisen tirinää emme kuulleet.

Keskityin puuvanhusten ihailemiseen ja kuvaamiseen. Monisatavuotisten petäjien pintaa panssaroi paksu, sileäksi hioutunut kilpikaarna. Iättömät kelot seisoivat hiljaisina ja harmaina. Jättimäiset kuuset kurottelivat yläilmoihin kynttilöiksi kaventuneina, aivan erilaisina kuin asuinseudullani Porvoossa. Muoto lienee sopeutumista tykkyyn, joka ruhjoisi kevytmielisesti harallaan sojottavat oksat tuota pikaa katki.

Marraskuisen polvensisäsiderevähdykseni takia kiersimme lyhyimmän tarjolla olevan etapin, Riihinevan lenkuran (merkitty karttaan vihreällä). Ensin vajaa kilsa metsän sisällä, sitten saman verran rämejuotin reunustamalla avosuolla. Sen verran puistossa oli edellispäivinä vieraillut immeisiä, että polut erottuivat.

Keli on sangen harmaa ja hämärä, mukaan ottamalleni jalustalle oli käyttöä. Enpä tainnut ottaa montaakaan kuvaa ilman sitä. Jotenkin havujen vihreys katosi yleiseen metsänhämyyn, kaikki näytti valkoiselta, harmaalta tai mustalta, värittömältä.

Kamerassani, Nikon D800E, oli kiinni 24-120mm/4, mikä oli ihan kelpo yhdistelmä yleiskuvaukseen. Olisin tosin kaivannut 12-24mm/2.8-Nikkoriani, jonka laajakulmaisuus oli ollut silkkaa rautaa näin jyhkeässä, taivaita hipovassa metsämaisemassa. Sen valovoimastakaan ei olisi ollut haittaa.

Tavallisempien metsäkuvien lisäksi kokeilin myös 1/15 sekunnin suljinnopeudella panorointia ja zoomausta valotuksen aikana, kun halusin hetkeksi unohtaa luontokuvaajia vaivaavan iänikuisen dokumentoinnin. Sarjan lopussa pari esimerkkiä noista kokeiluista.

This entry was posted in Yleinen and tagged , .