Kesäyön kasveja

10b_blogi_kesäyön kukat.jpg10c_blogi_kesäyön kukat.jpg11_blogi_kesäyön kukat.jpg13_blogi_kesäyön kukat.jpg14_blogi_kesäyön kukat.jpg15_blogi_kesäyön kukat.jpg16_blogi_kesäyön kukat.jpg17_blogi_kesäyön kukat.jpg18_blogi_kesäyön kukat.jpg19_blogi_kesäyön kukat.jpg20_blogi_kesäyön kukat.jpg21_blogi_kesäyön kukat.jpg22_blogi_kesäyön kukat.jpg

Tänä suvena olen ollut usein yökyöpelöimässä ja valokuvaamassa kesäyön tunnelmia eri puolilla Itä-Uuttamaata. Kuten jokainen kesäöinä luonnossa kulkenut tietää, yö eroaa päivästä juuri sanontansa verran. Kaikki on erilaista kuin päivännäöllä: valo, ilma, lämpötila, tuoksut, tunnelmat… Aistitkin ovat paljon valppaampia ja vastaanottavaisempia, liikutaanhan jollakin lailla ihmisen epämukavuus- tai ainakin epävarmuusalueella. Ihminen heikkoine hämäränäköineen, keskinkertaisine kuuloineen ja onnettomine hajuaisteineen ei ole varsinaisesti luotu yönkulkijaksi. Yöllä on itse asiassa aika jännittävää liikkua luonnossa.

Linnut – yllätys, yllätys – ovat vieneet yöretkillä päähuomioni, mutta katselen aina kaikkia muitakin luonnoneläviä sangen kiinnostuneena, myös kasveja. Tämä takaa sen, että jos siivekkäitä ei ole näköpiirissä, aina löytyy kameran eteen jotain kiinnostavaa. Valokuvattomia retkiä ei tule oikeastaan koskaan, yölläkään.

Jotkut kasveista menevät suppuun yöksi (mm. voikukan ja keltanoiden tapaiset mykerökukkaiset), mutta useimpia auringonvalon ja -lämmön häipyminen vähäksi aikaa pois ei haittaa yhtikäs mitään. Silti ne näyttävät yöllä hyvin erilaisilta jo pelkästään siksi, että valaistus niiden ympärillä muuttuu radikaalisti. Usein niistä jää vain siluetti vasten yötaivaan värejä, ei juuri muuta.

Tähän kuvasarjaan olen koonnut kasvikuvia viimeisten 3-4 viikon ajalta, kaikki otettuna iltayöllä, joko auringon viimeisissä säteissä tai auringon jo painuttua mailleen. Kuviin olen hakenut ennen kaikkea kasvimaailman muotoja, joita iltayön valot tuovat kauniisti esille.

This entry was posted in Yleinen.