Kotimaisemani vuosi

10_blogi_kotimaisema.jpg11_blogi_kotimaisema.jpg12_blogi_kotimaisema.jpg13_blogi_kotimaisema.jpg14_blogi_kotimaisema.jpg15_blogi_kotimaisema.jpg16_blogi_kotimaisema.jpg17_blogi_kotimaisema.jpg18_blogi_kotimaisema.jpg19_blogi_kotimaisema.jpg20_blogi_kotimaisema.jpg21_blogi_kotimaisema.jpg22_blogi_kotimaisema.jpg23_blogi_kotimaisema.jpg24_blogi_kotimaisema.jpg25_blogi_kotimaisema.jpg

Tammi–joulukuu 2011-2014, Porvoo, Ilola

Päättyneen vuoden kunniaksi esitän kuvasarjan, joka kertoo kotini ikkunasta näkyvän maalaismaiseman muuttumisesta yhden vuodenkierron aikana. Teen sen myöskin myöskin siitä ilosta, että olen asunut tässä talossa nyt kolme vuotta.

Paikkahan, rintamamies- ja entinen maalaistalo, on itselleni mitä ihanteellisin; upeat, laajat maisemat katseen levätä; korvia ja sielua lepuuttava hiljaisuus ihmisäänistä niin että usein ei pihaan kuulu mitään ihmisestä lähtöisin olevaa ääntä – lintujen sirkutusta, pihamäntyjen havinaa ja tuulen huminaa sitäkin enemmän; valtavasti lintuja varsinkin keväällä ja syksyllä, jolloin ikkunastakin näkee sadoittain, jopa tuhansittain lintuja, saatikka ulkoa pihalta käsin; hyvät ja monipuoliset kuvausmahdollisuudet heti ovesta ulos astuttua; ja niin edelleen. Täällä asuessa olen aina perusonnellinen elämään.

Kuvasarja alkaa samanlaisesta tilanteesta, jossa nyt ollaan… kulkee lyhyen sydäntalven kautta riemukkaaseen kevääseen, lumien sulamiseen, uuden vihreän esiintulemiseen… jatkuu kesän syvänvihreästä elonkorjuun aikaisiin väreihin, joissa on jo ripaus syksyn okraa… ja lopuksi palaa lokakuisen ruska-ajan kautta jälleen loppuvuoden hämärään, paljaaseen marrakseen kunnes ensilumi valaisee jälleen maisemat.

Kuten joistakin kuvista näkyy, ikkunat antavat aika mukavasti siihen suuntaan, jonne aurinko laskee. Itse asiassa, näen auringonlaskun suoraan olohuoneen nojatuolista noin yhdeksänä kuukautena vuodesta, ja sen ihailu voittaa keposasti telkkarin katselun ja muun ilta-ajanvietteen. Jotain auringonlaskussa on, joka vangitsee kovasti nähdä kerta toisensa jälkeen. Eikä kyseessä ole pelkästään ”mummojenhuudatusvärit”, on siinä jotain muutakin, suurempaa.

Keskitalvella ilta-aurinko häviää naapurin asuttaman metsäsaarekkeen taakse, joten silloin auringonlaskut jää näkemättä. Keskikesällä taas aurinko kiertää niin kauas luoteeseen, että nähdäkseni sen painumisen horisontin alapuolelle joudun nousemaan nojatuolista, ja silti H-hetki tuppaa muutaman viikon aikana jäämään Ilolanjoen varrella kohoavan metsikön taa. No, enpä moiti tätä, toteanpahan vain miten asiat ovat.

Sitten lopuksi pikkasen teknistä höpinää panoraamakuvista. Voit kaikin mokomin lähteä lipettiin jos sellaset ei kiinnosta…

Nämä kotimaisemakuvat olen ottanut kolmen viime vuoden aikana taloni länsiseinustan ikkunoista 3–6 rinnakkaisen kuvan panoraamoina, jotka yhdistin yhdeksi kuvaksi Photoshopin Merge-toiminnolla. Optiikkana on aina ollut Nikonin 24-120mm/4, joka kuuluu ehdottomiin suosikkeihini. Se piirtää hyvin, on jämäkkä, polttovälialue on laaja ja sopiva maisema- ja yleisobjektiiviksi, siinä on vakaaja, ja valovoimakin on zoomiksi kohtuullinen.

Aikoinaan pohdin ostaako tämä linssi vai pykälää professionaalisempi 24-70mm/2.8, mutta kun jälkimmäisessä ei ollut vakaajaa (miksi ihmeessä hyvät Nikonin insinöörit – haloo, eletään 2010-lukua!), päätös oli lopulta helppo. Ei 24-120:kaan täydellinen linssi ole, mutta eivätpä nuo insonöörit näytä sellaista koskaan keksivänkään 😉

Panoraamojen ottaminen pienen tauon jälkeen on aina yhtä hupaisaa. Siinä näet joutuu käyttämään monia sellaisia kamera-asetuksia, joita muulloin ei tartte. Jos ei unohda vaihtaa sarjatulta yksittäisotoksiin ja automaattitarkennusta käsitarkennukseen, niin sitten unohtuu laittaa valotus tai valkotasapaino manuaalille. Aika monta kertaa sai aloitella sarjaa ennen kuin kaikki oli kohillaan.

Jalustalla maastossa kuvatessani käyttäisin vielä peilin nostoa ja 2 sekunnin laukaisuviivästystä, mikä takaisi, että ekalla ja vielä tokallakin kerralla yritys olisi mennyt satavarmasti pieleen 😉 Jatkossa meinaan kokeilla kuvausvalikon ja mukautettujen asetusten muistipaikkoja, joihin voi syöttää noita edellä mainittuja asetuksia erilaisiin kuvaustilanteisiin, josko ne helpottaisivat tuota muistamisongelmaa. Panoraamakuvauksen lisäksi aion laitella sopivat esiasetukset mm. lentolintukuvaukseen: S-automatiikka, suljinaika 1/3200, mukautuva ISO-herkkyys jne.

Anteeksi, venähti vähän pitkäksi. Kiitos kun jaksoit loppuun saakka!

This entry was posted in Yleinen.