Lannistumattomat

11_blogi_marras-c49.jpg12_blogi_marras-c57.jpg13_blogi_marras-c67.jpg14_blogi_marras-c76.jpg15_blogi_marras-c71.jpg17_blogi_marras-c1.jpg18_blogi_marras-c48.jpg10_blogi_marras-c56.jpg

Marras-joulukuu, Uusimaa

Tähän aikaan vuodesta luulisi kasvimaailman hiipuneen kaikinpuoliseen olemattomaan, hengettömään, kuihtuneen kalvakkaaseen marrakseen, jossa kesäisen vihreät värit olisivat muisto vain. Vielä mitä. Talviseen luontoomme kuuluu ällistyttävän monia lajeja, jotka sinnittelevät ikivihantina, elävänvihreinä läpi talven.

Enkä nyt tarkoita pelkästään havupuitamme, jotka tunnetusti näyttävät samalta kesät talvet, vaan myös paljon pienempiä kasveja alhaalla maankamaralla, siellä metsämyyrän silmien tasolla.

Kaiken tämän viherryksen huomaa parhaiten vähälumisina tai lumettomina talvina niinkuin nyt, kun kasvit eivät ole vielä peittyneet lumivaipan alle näkymättömiin. Esimerkiksi kaikki upeat sammalemme sekä sellaiset kenttäkerroksen tavalliset varvut kuin puolukka, suopursu ja karpalo kuuluvat samaan ainavihantaan sakkiin kuin havupuut. Edelleen, niinkin kesäisiltä tuntuvat kukat kuin sinivuokko ja kaikki talvikit viettää nekin talvet vihreinä. (Kuten arvata saattaa, talvikit ovat saaneet nimensä vihreästä talvinutustaan.)

Vaan miten ihmeessä vihreät kasvit kestävät pakkasta ja välttävät kuivumisen? Ei hätää, luonto on aina yhtä ihmeellinen. Kasveille on näet kehittynyt monia sopeutumia, jotka auttavat niitä selviytymään kylmimmästä vuodenajasta. Niiden soluihin esimerkiksi kerääntyy liukoisia sokereita, jotka alentavat solunesteen jäätymispistettä. Lisäksi ainavihantien kasvien lehdet ovat yleensä vahapeitteisiä ja kovia, usein myös pieniä ja paksuja, joskus karvapeitteisiäkin, mikä vähentää haihduttamista elikkä kuivumisen vaaraa.

Näinhän se tosiaan, kokeilepa vaikka sinivuokon lehteä, jos sellaisia sattuu pihallasi tai ulkoilupolkusi varrella kasvamaan – nahkea on ja paksu.

Muutenkin, jos haluat todeta omin silmin ainavihantia ihmeitä, niin hidasta pikkasen vauhtia, luo katse alas maan tasalle ja rötkähdä tarvittaessa kontallesi… ja, a vot sie, jopa avautuu uusi vihreä maailma silmiesi edessä.

Jouluherkkuvinkki: jos kaipaat epätavallisia makuelämyksiä, niin painu kipin kapin suolle. Siellä karpalon marjat senkun muhiintuvat ja paranevat kölliessään kylmän talven yli rahkasammalmättäällään. Karpalokiisseli kerma(vaahdo)n kera – nam nam, maistuis varmaan tontuillekin.

This entry was posted in Yleinen.