Lintulaudan elämää

13_blogi_.jpgblogi_lintulaudanelämää (1d).jpgblogi_lintulaudanelämää (1b).jpgblogi_lintulaudanelämää (1a).jpgblogi_lintulaudanelämää (1e).jpgblogi_lintulaudanelämää (1f).jpgblogi_lintulaudanelämää (1h).jpgblogi_lintulaudanelämää (1g).jpgblogi_lintulaudanelämää (1i).jpgblogi_lintulaudanelämää (3).jpgblogi_lintulaudanelämää (4).jpgblogi_lintulaudanelämää (7).jpgblogi_lintulaudanelämää (13).jpgblogi_lintulaudanelämää (14).jpg

Viime viikonloppuna satuin poikkeamaan Docendon nettisivuilla, jossa esiteltiin heidän kustantamiaan kirjoja, mm. syksyllä ilmestyviä kirjauutuuksia. Ja kappas vain, siellä olikin eräs hyvin tutunnäköinen kirja: LINTULAUDAN ELÄMÄÄ — opas talvisten pihalintujen tarkkailuun.

Minun oma kirja, jota olen tahkonnut kuumeisesti viime syksystä lähtien!

Kirjan ”julkistus” tulikin hieman puskista. En nimittäin tiennyt laisinkaan että kirja on jo nettisivuilla – kukaan ei kertonut mulle asiasta. No, eipähän enää tartte pihdata kirjan aihetta keneltäkään kyselijältä, kuten olen tähän asti tiukasti mutta samalla vähän hölmöksi itseni tuntien tehnyt.

Alkupaloja kirjastani voit käydä maistelemassa Docendon nettikirjakaupasta.

Sitten muutama oma sana kirjan teosta.

Kirja on varsin pitkän kehittelyn tulos. Aloitin kirjan suunnittelun jo vuosia sitten, kuvia kirjassa on varmaan yli 10 vuoden ajalta. Kirjaideasta saan kiittää elämänkumppaniani Emmiä, joka kaipasi itse tällaista kirjaa ja yllytti minua tekemään sellaisen. No, eihän tuo ajatus hassummalta kuulostanut, vaikka silloin olikin jo useita muita kirjaideoita mielessä enkä tainnut heti syttyä ilmiliekkeihin. Kirjaidea kuitenkin muhi ja kehittyi mielessäni. Konkreettiseksi se muuttui viimeistään siinä vaiheessa, kun esittelin sen kustantajalle Docendolle Helsingin kirjamessuilla (muistaakseni syksyllä 2012) ja sieltä näytettiin suorastaan kirkkaan vihreää valoa.

Kirjan kanssa tuli pikkasen kiire, sillä alunperin sen piti tulla ulos vasta puolentoista vuoden päästä, mutta kustantaja halusikin aikaistaa sen tulevalle syksylle. Sen mukaan mentiin ja viime syksystä lähtien Lintulaudan elämää on ollut päätyöni. Pari apurahaa vauhditti ja innoitti projektia.

Lintulautakirjalle löytyy varmasti kysyntää. Melko tuoreen kyselytutkimuksen mukaan jopa puoli miljoonaa taloutta harrastaisi lintujen talviruokintaa jollakin tavalla, joten siinäpä markkinarakoa kyllikseen. Aiemmat vastaavat oppaat (yleensä ulkomaisia!?) ovat keskittyneet ruokintapaikan lintujen määrittämiseen ja ruokintaan, mutta oma kirjani on aika erilainen. Toki annan tässäkin kattavat peruseväät talvilintujen tunnistukseen ja ruokintaan, mutta nyt paneudun ennen muuta lintujen elämään — niiden elintapoihin ja käyttäytymiseen sekä syihin niiden takana. Ei siis esimerkiksi pelkästään, mikä lintu syö ja mitä se syö, vaan miten se syö, kuinka paljon se syö ja miksi sen on syötävä juuri tietty määrä.

Tai miksi linnut kaikkoavat joskus pihalta päiväkausiksi? Missä linnut viettävät pitkän talviyön? Millä keinoilla kymmengrammainen tiainen voi selvitä yli 30 asteen pakkasessa Lapin kaamoksessa? Mitä tiedetään lintujen talvivarastoinnista? Miten mitataan lintujen älykkyyttä? Ja niin edelleen.

Omasta mielestäni elintapoihin ja käyttäytymiseen liittyvien seikkojen pohtiminen antaa kummasti lisäsyvyyttä ja intoa talvisten pihalintujen ruokkimiseen ja tarkkailuun sekä auttaa ymmärtämään paremmin suomalaisen luonnon lainalaisuuksia. Se myös lisää entisestään kunnioitusta noita pieniä, höyhenpeitteisiä otuksia kohtaan, sillä onhan se vain yksinkertaisesti aivan huikeaa, miten ne pystyvät selviytymään talven lukemattomista koettelemuksista ja haasteista päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen.

Ihan omasta hatusta en ole kaikkia tietoja suinkaan vetäissyt — vaikka pihalintuja onkin tullut seurattua silmä kovana liki puolen vuosisadan ajan — vaan olen keräillyt lisätietoa talvilintujen ja lintulautailun ihmeellisestä maailmasta mm. sadoista tieteellisistä artikkeleista, tutkimusraporteista ja muista julkaisuista. On se vain hienoa ja hämmästyttävää, miten paljon siivekkäitä ja niiden touhuja onkin tutkittu eri puolilla maailmaa kaikista mahdollisista näkövinkkeleistä. Tanakan asiatarjoilun kylkiäisiksi olen raapustellut kirjaan myös omia silminnäkijähavaintojani liittyen kulloinkin esillä olevaan aiheeseen. Uskonpa, että tarinat elävästä elämästä antavat lisävaloa asioiden ymmärtämiseen ja samalla tekevät kirjasta leppoisamman ja mielenkiintoisemman lukea.

Voin myös luvata, että kirja tarjoaa ahaa-elämyksiä kokeneemmillekin lintuharrastajille, koska loppujen lopuksi aika harvat lienevät katselleet lintulautavieraitaan ”sillä silmällä”, ja toisaalta tällaista tietoa ei ole juuri julkaista aiemmin, ainakaan tällä tavoin popularisoituna.

Olen viime aikoina puhunut usein siitä, että pyrin nykyään kuvaamaan niin lähellä omaa pesäluolaa kuin mahdollista. Tämän kirjan kuvaukset lienevät siinä suhteessa eräänlainen huipennus, sillä keskimääräinen kuvausmatka on ollut varmasti alle 20 metriä. Kyllä, 20 metriä! Melkein kaikki kuvat olen nimittäin ottanut omalla pihalla, milloin milläkin talon nurkalla, aina sen mukaan miten olen ruokintapaikan sijoittanut.

Onhan siitä aivan valtava etu, kun pääsee kuvauspaikkaan tiukan paikan tullen alle minuutissa (jos vaikka näkee että ruokinnalle on ilmaantunut harmaapäätikka, peltopyy tai muu arvovieras), voi käydä nopeasti hakemassa lisää vaatetta tai ruokaa, voi muunnella helposti kuvauspaikkaa halujensa mukaan, tietää täsmälleen millainen kuvauskeli milloinkin on ja niin poispäin. Minusta on tullut sangen laiska ja vastahakoinen autoilija, ja aina kun ei tarvitse lähteä autolla liikkeelle, olen tyytyväinen.

Taloa etsiessäni sijainti suhteessa lintu- ja kuvauspaikkoihin onkin mulle aina ollut tärkeä kriteeri. Nykyinen Ilolan taloni on siinä suhteessa sangen onnistunut valinta. No, jos sormia napsauttamalla voisi tehdä ihmeitä, niin taikoisin tuonne pellon keskelle vielä upean lintujärven tai ehkä vielä mieluummin merenlahden.

Taisin kuitenkin äsken vähän liioitella. Kirjan kuvien keskimääräinen tilastollinen kuvausmatka taitaa sittenkin olla yhteenlaskien hieman isompi, sillä olenhan kuvannut tätä tulevaa kirjaa varten muuallakin kuin kotona. Tänä tammikuuna sain napattua Pohjois-Karjalassa, isieni mailla, kirjaan asti päätyneet kuvat mm. valkoselkätikasta ja tilhestä, viime vuonna samoilla nurkilla kuukkelista. Mutta eniwei, valtaosa kuvista on otettu kotipihalla.

Kokoilin tähän pienen valikoiman kirjan tulevasta kuvituksesta, sillä varsinaiset kirjan esimerkkisivut yms. Saan näytille vasta vähän tuonnempana, jahka taitto ensin valmistuu. Taitto on parhaillaan työni alla, enkä voi muuta sanoa, että se on kyllä äärimmäisen hienoa, haastavaa, palkitsevaa ja mukavaa puuhaa. Mutta myös yllättävän rankaa. Kun on painanut InDesignin äärellä (taitto-ohjelmisto) 3-4 tuntia, tuntuu että pää räjähtää. Hommasta ei valitettavasti pääse eroon edes yöllä, päinvastoin, viime aikoina lähes joka yö olen valvonut useitakin tunteja ja raapustellut sängyn vieressä olevaan vihkoon sivutolkulla mieleen putkahtaneita ideoita. Välillä osaan ottaa valvomisen ja yöideoinnin lahjana, välillä se ottaa rankasti päähän.

Tarinaa riittäisi kirjasta vaikka viikoksi, mutta nyt lopetan tältä erää. Viimeistään kirjan ilmestymisen tienoilla palaan asiaan taas. Laitan mm. silloin kotisivuilleni tai Facebookiin ilmoituksen ennakkotilausmahdollisuudesta, joten eläpä hättäile eläkä mee ostamaan kirjaa muualta. Multa saat kirjan taatusti kilpailukykyiseen hintaan ja vieläpä signeerattuna.

13_blogi_.jpgblogi_lintulaudanelämää (1a).jpgblogi_lintulaudanelämää (1b).jpgblogi_lintulaudanelämää (1d).jpgblogi_lintulaudanelämää (1e).jpgblogi_lintulaudanelämää (1f).jpgblogi_lintulaudanelämää (1g).jpgblogi_lintulaudanelämää (1h).jpgblogi_lintulaudanelämää (1i).jpgblogi_lintulaudanelämää (3).jpgblogi_lintulaudanelämää (4).jpgblogi_lintulaudanelämää (7).jpgblogi_lintulaudanelämää (13).jpgblogi_lintulaudanelämää (14).jpg

This entry was posted in Yleinen.