Lumen ja valon koiria

10_blogi_valonkoirat.jpg11_blogi_valonkoirat.jpg12_blogi_valonkoirat.jpg13_blogi_valonkoirat.jpg14_blogi_valonkoirat.jpg15_blogi_valonkoirat.jpg16_blogi_valonkoirat.jpg17_blogi_valonkoirat.jpg18_blogi_valonkoirat.jpg19_blogi_valonkoirat.jpg

29. joulukuuta 2014, Hirvijärvi, Karstula

Joululomamökkireissullamme Keski-Suomessa pääkuvauskohteinani olivat Emmin koirat Hari ja Niki. Molemmat karvaturilaat kuuluvat bordercollieiden mukavaan heimoon. Hari on 9-vuotias rouva, Niki nelivuotias sälli.
Joulukuun loppupäivinä maisemat mökillä olivat kuin sadusta. Joulunaluspyry oli kuorruttanut kaiken mahdollisen maankamarasta ja varvikosta pensaisiin, puihin ja rakennuksiin lumivalkeaan peittoon. Oksat roikkuivat lumen ja tykyn painosta teiden ja polkujen päällä, rankoja verhosi jäähileinen huurre. Järveä peitti viisitoistasenttinen jää, jonka päällä oli ohut kerros puuterilunta.
Hienoista olosuhteista kamerani majailivat aluksi laukuissaan. Synkeänharmaa, vähävaloinen keli tuntui jotenkin aneemiselta, valoa oli aivan liian vähän toimintakuviin, jotka kangastelivat aatoksissani.
Sitten, yhtenä Joulun jälkeisenä aamuna, pilviverho repesi, aurinko kiipesi horisontin ylle ja alkoi loimotella ihanaisesti liki pilvettömältä taivaalta. Elohopea painui parinkympin pintaan, ja ilta vajosi jäälakeuden taakse tarjoten kaikki mahdolliset mummojenhuudatussävyt silmiemme ihasteltaviksi.
Ryhdyin kuvaamaan. Otin sekä toiminta- että muotokuvia. Välillä matalalta tuleva auringonvalo oli suorastaan häkellyttävän hieno. Vain lahjakas amatööri olisi sössinyt silloin kuvaustilanteet.
Useimmat kuvat räpsin jäällä maaten tai hyvin alhaalla polvillaan kyykistellen. Sillä tavalla pääsin kuvaamaan koiruuksia niiden tasolta ja samalla sain komeat metsä- ja järvimaisemat taustalle. Ainoa miinuspuoli tässä systeemissä oli, että sisäsidevammautunut polveni ei könyämisestä kauheasti tykännyt ja toisaalta hyvin nopeisiin tilanteisiin en aina kerinnyt mukaan.
Nikonin 70-200mm/2.8 oli juuri oikea peli koirakuvaukseen, kuten yleensäkin kotieläinkuvauksiin. Yläpäässä riittävästi millejä muotokuviin ja tiukkoihin toimintarajauksiin, pienimmällä polttovälillä saa halutessaan mukavasti maisemaa mukaan. Putki on hyvin valovoimainen, sen todellinen valovoima on 2.
Koirakuvaukset olivat päättyä äkisti jo seuraavana päivänä. Keli alkoi lauhtua suorastaan ällistyttävän nopsasti, elohopea ampaisi siniseltä puolelta punaiselle niin luikkaasti että sen miltei kuuli. Lounaispasaati ravisti puita ja varmisti että taatusti kaikki lumen rippeetkin putosivat maahan. Maisema muuttui kuvaajan silmin kelvottomaksi, kamerat jäivät taas laukkuihin.
Mutta mitä yllättävää sitten tapahtui, se selviää seuraavasta koirakuvasarjasta, joka ilmestyy parin päivän kuluttua täällä samalla taajuudella. Pysy kanavalla… vai miten se meni.

This entry was posted in Yleinen and tagged , , , .