Metsän sielu

hiirettelänvuori_iitti_141021(8).jpghiirettelänvuori_iitti_141021(47).jpghiirettelänvuori_iitti_141021(40).jpghiirettelänvuori_iitti_141021(45).jpgmielikinmetsä_141021(12).jpgkuusi_mielikinmetsä_141021(1).jpgmielikinmetsä_141021(25).jpgkuusi_mielikinmetsä_141021(12).jpgmielikinmetsä_141021(23).jpg

21.-24. lokakuuta, 2014, Iitti, Orimattila ja Porvoo

Tämä kuvasarja täydentää  Facebookissa 27. 10. julkaisemaani kertomusta Luonnonperintösäätiön metsistä.

Syvennyin noilla metsäretkillä tutkimaan ja kuvaamaan myös metsän pienempiä yksityiskohtia, jotka yhdessä muodostavat metsän sielun; sen mistä kaikista pienistä asioista metsä muodostuu ja elää. Liekopuut, myrskynkaadot, hiidenkivet, naavat, kallioimarteet, sammaloituneet kalliot — ne kaikki ovat pysäkkejä, missä luonnon mahtavuuden edessä antautuneen kulkijan askel seisahtuu, selkä kumartuu ja katse syventyy ihailemaan metsäluonnon uskomatonta hienoutta ja veistoksellisuutta.

Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo kehittivät Metsänhoidollisia toimenpiteitä -kirjaa tehdessään uuden määritelmän kuvaamaan metsän laajuutta: metsänläpikulkemisajan. Oli viiden minuutin metsiä, 20 minuutin, puolen tunnin… Lohdullista kyllä, pysähtymällä tuon tuosta metsän yksityiskohtien pariin saa vaikkapa vartin metsästä tehtyä helposti puolentoista–parin tunnin metsän. Kyse taitaakin olla siitä, millä mielellä metsään menee: kuntoilemaan,  suunnistamaan, sienestämään, kulkemaan — vai olemaan. Olemalla metsässä, pysähtymällä, metsä muuttuu juuri niin isoksi kuin sille antaa aikaa.

Luonnonperintösäätiön metsät ovat suurelta osin sangen pienialaisia. Niillä ei hehtaarit riitä päiväkausien vaellukseen, jos tuntienkaan. Mutta mikä tärkeintä, ne ovat kuitenkin oikeita METSIÄ, joissa metsäluonto saa elää juuri sellaista elämää kuin se luontaisesti elää ja jossa elämän suureen kiertokulkuun ei ihmiskäsi puutu (mitä nyt muutamissa paikoissa, kuten Mielikinmetsässä lehtokasvillisuuden hengissä pitämiseksi on poistettu jokunen istutettu näretiheikkö).

Monissa säätiön metsissä on jälkiä, tuoreitakin, aiemmista ”metsänhoidollisista toimenpiteistä”. Ne lienevätkin parhaimmillaan vasta viidenkymmenen tai sadan vuoden kuluttua, kun ihmiskäden jäljet ovat hiipuneet olemattomiin ja puut saaneet vähän lisää ikää ja vantteruutta. Jos haluat vierailla säätiön metsissä, käy katsomassa kohteet osoitteessa

http://luonnonperintosaatio.fi/fi/suojelualueet 

This entry was posted in Yleinen.

Post a Comment

Your email is never published nor shared.