Mietteitä uuden kirjan tiimoilta

10_blogi_uusi kirja.jpg11_blogi_uusi kirja.jpg12_blogi_uusi kirja.jpg13_blogi_uusi kirja.jpg14_blogi_uusi kirja.jpg15_blogi_uusi kirja.jpg16_blogi_uusi kirja.jpg17_blogi_uusi kirja.jpg18_blogi_uusi kirja.jpg19_blogi_uusi kirja.jpg20_blogi_uusi kirja.jpg21_blogi_uusi kirja.jpg22_blogi_uusi kirja.jpg23_blogi_uusi kirja.jpg
 
 
9. kesäkuuta 2017, Ilola, Porvoo (14 kuvaa)

 

Nonnii, puolentoista vuoden urakointi on sitten ohi. Uusi Kylän linnut -kirjani on valmis!!!

Kirja kertoo kylä- ja maalaismaisemien linnuista ja niiden elämästä. Samalla se on ajankuva suomalaisesta maaseudusta, sen ominaispiirteistä ja vuodenaikojen vaihtelusta. Oheisessa diaesityksessä on muutama kesäinen otos malliksi kirjan kuvituksesta. Kirjan sisältöön palaan tarkemmin tuonnempana, nyt kertoilen vähän päässä pyörivistä mietteistä kirjan valmistushetkellä.

Jos tarkkoja ollaan, kirja ei ole vielä valmis kirjan muodossa, vaan vasta elokuussa. Mutta omalta osaltani se on valmis. Jätin näet tänään painovalmiin aineiston kustantajalle, joka puolestaan siirtää sen eteenpäin painotaloon. Enää en voi tehdä sille yhtikäs mittään. Vaan eipä haittaa, mahtavaa kun projekti on vihdoin ohi ja siitä jäi vieläpä oikein hyvä mieli ! : -)

Kirja painetaan Balto print -painotalossa Liettuassa. Ai, eikö suomalainen painotyö kelpaa? Ikävä kyllä ei. Ainakin edellisen kirjani Linnut taivaan linnut maan painojälki Bookwellilla Porvoossa jätti kosolti toivomisen varaa. Monissa kirjakappaleissa esiintyi muste-/likatahroja (joissakin jopa kymmenellä sivulla!), jotka kielivät lähinnä huolimattomuudesta ja välinpitämättömyydestä. Suomalainen työn laatu ei ollutkaan sitä mitä sen kuuluisi olla ja jollaiseksi sitä mainostetaan. Kun viestitin heille pettymykseni ja kyselin syytä huonoon jälkeen, en saanut mitään vastausta saatikka pahoittelua. Se taas kertoi huonosta asiakaspalvelusta, jopa ylimielisyydestä. Tuollainen härmäläinen luolamiestyyli on aika kaukana siitä asiakasystävällisyydestä, jota ainakin itse olen saanut lähes järjestään esim jenkkifirmojen taholta.

Vaan eteenpäin sano mummo hangessa. Ei pidä jäädä makaamaan kusiaispesään, kun voi loikkia kukkaniitylle elikkä mukavampien asioiden pariin. Minulle sopii mainiosti, että uusi kirja viedään painettavaksi Balto printiin. Kustantajallani Docendolla on painosta erinomaisen hyviä kokemuksia. Ja kun käy BPn kotisivuilla, niin kaikki vaikuttaa modernilta ja laadukkaalta. Porukkakin ryhmäkuvassa näyttää nuorekkaalta ja energiseltä.

On jälleen annettava suurta tunnustusta Docendon suuntaan ammattimaisesta työstä ja asenteesta sekä rakentavuudesta ja joustavuudesta, joiden ansiosta tämäkin kirja saatiin satamaan tyylikkäästi. Lopullinen versio poikkeaa melko selvästi alun perin sovitusta, mutta siitä ei tehty ongelmaa vaan haaste, johon etsittiin luovia ratkaisuja kumpikin toista osapuolta kuunnellen. Erityiskiitos Karhulan Matille ja Simolan Harrille, joiden kanssa tein eniten yhteistyötä Kylän lintujen tiimoilta.

Ja kun kerran yhteistyö sujuu, niin sitä kannattaa jatkaa. Olemme nyt sopineet Docendon kanssa neljästä tulevasta kirjasta, joista viimeisen olisi määrä ilmaantua maailmaan syksyllä 2024. Elikkä sinne asti kalenterini on mukavan täynnä ja luontokuvaajan työlläni motivoiva päämäärä.

Siinä vaiheessa, kun neljäs kirja putkahtaa painokoneen kidasta ulos, alan olla jo varhaiseläkeläisukko! Tosin, taitaa olla niin, että niin kauan kuin kamera pysyy kädessä ja kirjaimet erottuu tietokoneen ruudulta, jatkan näitä kirjantekohommia. Tietysti sillä edellytyksellä, että rahoitus järjestyy, toisin sanoen apurahoja napsahtelee nykyiseen malliin jokunen per kirja. Hautalan Hannu on oivallinen esimerkki siitä, että luontokuvaaja voi tehdä tuotteliasta työtä vielä lähemmäs 8-kymppisenäkin.

Niin, kyllähän se helpottaa kummasti, kun voi suunnitella kirjojen tekemistä pitkällä tähtäimellä. Kirjoja en ainakaan minä pysty tekemään siten, että kun yksi kirja valmistuu, seuraava aloitetaan nollilta. Ei, kyllä haluan töniä useampaa kirjanhanketta eteenpäin yhtä aikaa, kutakin omaan tahtiinsa ja aina seuraavaksi ilmestyvää tietysti kaikkein eniten. Nytkin mulla on kaikille neljälle kirjalle oma lehtitaskunsa, joista jokaiseen on jo kertynyt paljon lippulappuja. Ne kertovat, että ajatustyö ja valmistelu on kaikkien osalta täydessä vauhdissa.

Jokaiseen tulevaan kirjaan on itse asiassa ollut jo jonkin aikaa aika valmis sisältösuunnitelma sekä kirjan ulkoasuidea ja aiheen lähestymistapa. Sivumääristä ja formaatistakin tehtiin Harrin ja Matin kanssa alustavat kaavailut. Kuva kustakin kirjasta on kirkkaana mielessä.

Kun sävelet on hyvissä ajoin selvät, voi esimerkiksi kuvia alkaa räpsiä jo vuosia, vuosia aikaisemmin. Aina kun sopiva tilaisuus ilmaantuu. Ja samasta tilanteesta ja kuvauskohteesta tai vähintäänkin samalla kuvausreissulla voi ottaa kuvia useampaan kuin yhteen kirjaan, näkökulmaa tarvittaessa vaihtaen.

Uskon vahvasti ja tiedän kokemuksesta, että tällä tavoin hitaasti kypsyttämällä liha — kirjan sisältö — on mureampaa ja täyteläisempää kuin tuli persiän alla kiirehtien. Ajatuksia ja uusia ideoita ehtii kyseenalaistamaan ja testaamaan moneen kertaan, pöytälaatikossa oleilu tekee niin teksteille kuin taittoluonnoksille ja vähän kaikelle muullekin pelkästään hyvää. Siinä vaiheessa, kun alkaa varsinainen kirjan rypistäminen julkaistavaan muotoon, kaikki onkin jo sangen pitkälle sulateltua.

Tietysti aina osa kirjan materiaalista jää pakostakin loppusuoran ja -kirin varaan, sitä ei oikein voi välttää. Mutta silloinkin, kun aikataulu on sopivan väljä, ei hässäkkää ja hosumista pääse tulemaan. Eri työvaiheet voi tehdä harkiten ja huolella. Tällainen työskentelytapa sopii itselleni kymmenkertaisesti paremmin kuin deadlinen synkässä varjossa panikoiminen stressitasojen hipoessa punaista.

Kirjan tekeminen käy työstä, ja sitähän se omalla kohdallani onkin. Niin mieluisaa, antoisaa ja koukuttavaa työtä kuin se onkin, päätin kuitenkin, että otan nyt vuoden huilin kirjantekohommista. Se tekee varmasti monella tapaa hyvää. Pitkät kirjaprojektit ovat hyvin sitovia, muulle ei pahemmin jää aikaa. En ole esimerkiksi käynyt kahteen vuoteen merellä, edes meren äärellä, ihailemassa saaristomaisemia ja tiirailemassa lintuja, mitä pidän jo melkoisena myönnytyksenä ja uhrauksena kirjanteolle. Ensi keväänä täytyy vissiin ottaa vähän takaisin.

Samasta syystä en ole ehtinyt kirjoitella myöskään tänne somen puolelle kuin kerran tänä vuonna. Kuinka hyvä tai huono se on, sitä en oikein osaa arvioida — sinä siellä osaat varmaan paremmin. Saa nähdä löytyykö tästä eteenpäin aikaa ja intoa enemmän — toivottavasti.

Mukavaa jos jaksoit tänne asti ! : -)

 

 

This entry was posted in Yleinen.