Pieni metsävaellus

hari%26niki_bastmossen_140427(4)_720px.jpgniki_bastmossen_140427(3)_720px.jpg

27. huhtikuuta, 2014, Sipoo, Paippinen

Sunnuntaina tein Emmin ja koirien kanssa yli neljän tunnin vaelluksen Rörstrandin Natura-alueelle. Päätimme kokeilla aivan uusia polkuja, ja kun kartat jäi kotiin, retkestä kehkeytyi pienimuotoinen seikkailu.

Löysimme Natura-alueen sisältä itsellemme aivan uuden laajahkon metsäalueen, joka oli todella hieno ja veti likimain vertoja Nuuksion hienoimmille metsälaikuille. Liki luonnontilaista kuusi-sekametsää, myrskyssä kaatuneita puita, lahopuita, korpi- ja nevapainanteita, punarinnan kaunista puronsolinaa, kerrassaan mahtavaa luonnonrauhaa.

Lopulta päädyimme entuudestaan tutuille seuduille, josta osasimme hyvin takaisin kotiin. Retken jälkeen oli hauska katsoa kartasta, missä oikein olimme kulkeneet. ”Ai, tuolta mentiin!?… Ja tuo on se yks polku jota pitkin silloin kuljettiin!?… Siinä ei ollutkaan suota vaan metsäkannas, joka hämäsi meidät…” Hauskaa! 😉

Keli oli kesäisen komea, kuten kuvista näkyy. Metsässä sellaisessa auringonpaisteessa valokuvaaminen on aika turhaa. Niin hurjia kontrasteja — syviä varjoja ja häikäisevän kirkkaita valolaikkuja — ettei mikään kamera tahdo saada niistä hyvää jälkeä aikaiseksi. Retken ainoat kuvat otin eräällä rämelammella, jossa Hari ja Niki saivat pulikoida ja ansaitusti vilvoitella kuuman kuljeskelun päätteeksi. Pitihän niille heittää vähän keppiäkin, bordercollieita kun ovat. Kepinheiton ansiosta Niki heitti talviturkin pois, mutta Hari ei vielä uskaltanut jättäytyä kokonaan veden varaan. Yritys ja into oli kyllä kova, mutta rohkeus ei ihan riittänyt. Kastelin itsekin pään vielä aika kylmässä suovedessä, gutaa teki. Lammen toisessa päässä konsertoivat viitasammakot ja rupikonnat.

Tosiasia on, että ilman suojelu- ja Natura-alueita ei Suomeen, tai ainakaan sen eteläisen osaan, olisi jäänyt luultavasti yhtäkään metsältä näyttävää metsää. Vain massinvuolemiseen tarkoitettuja talousmetsiä, metsän irvikuvia, joita voi yhtä vähän kutsua metsiksi kuin rypsipeltoja niityiksi. Tälläkin sunnuntaisella retkellä jouduimme talsimaan sellaisten rääviköitten halki, että välillä teki mieli karjua suoraa huutoa ja välillä kulkea silmät kiinni. Muutaman viime vuonna tämänkin Natura-metsän ympäriltä kaikki metsät on hakattu hirvittävään kuntoon.

Ja kun kerran ryhdyttiin saarnaamaan, niin saarnataan oikein kunnolla. Olen jo aika pitkään maalla asuessani ja metsissä kulkiessani huomannut, että ne ketkä metsissä samoilevat ja luonnosta nauttivat, eivät juuri koskaan ole metsänomistajia. Nämä tulevat sinne vain koneilla, satoa korjaamaan, omaisuuttaan hoitamaan. Useimpien metsänomistajien luontosuhde näyttää ikävä kyllä olevan sitä, että luonnosta kyllä otetaan (puuta, marjaa, sientä, pelloilta viljaa, rehua…) mutta mitään sille ei anneta. Äärimmäisen harvoin näkee, että vapaaehtoisesti joku metsänomistaja vaalisi metsää, jättäisi sen metsännäköiseksi, antaisi metsän ja metsänelävien elellä omassa rauhassaan. Luojan kiitos liityimme EU:hun eikä jääty kepulandian armoille. Saatiin nuo naturat, eikä jäänyt pelkkiä rääseköitä käteen.

This entry was posted in Yleinen.