Säätiön metsissä

1_hiirettelänvuori_iitti_141021(53).jpghiirettelänvuori_iitti_141021(27).jpghiirettelänvuori_iitti_141021(35).jpghiirettelänvuori_iitti_141021(36).jpghiirettelänvuori_iitti_141021(5).jpghiirettelänvuori_iitti_141021(50).jpgmielikinmetsä_141021(21).jpgmielikinmetsä_141021(4).jpgmielikinmetsä_141021(6).jpgtomteskogen_porvoo_141023(11).jpgtomteskogen_porvoo_141023(14).jpgtomteskogen_porvoo_141023(6).jpg

21.-23. lokakuuta, 2014, Iitti, Orimattila ja Porvoo

Vierailin viime viikolla kolmessa eri Luonnonperintösäätiön metsäkohteessa kotikulmillani (no, 70 kilsan säteellä kotoa ; ) : Iitin Hiirettelänvuorella, Orimattilan Mielikinmetsässä sekä Porvoon Tomteskogissa. Säätiön 20-vuotisen toiminnan kunniaksi ollaan väsäämässä juhlakirjaa, jota varten kävin ottamassa tuoreita kuvia paikoista.

Oli juhlavaa kulkea syksyisissä metsissä, ensilumen hiljalleen leijuessa koleanharmaalta taivaalta maahan. Metsän sisällä, puuvanhusten muodostamassa luonnon juhlasalissa sielu lepäsi, aika pysähtyi ja kaikki oli hyvin. Mitkään murheet eivät häirinneet täydellistä syksyistä nautintoa, rikkumatonta sisäistä ja ulkoista rauhaa.

Metsänpohjan sammalmatot loistivat kirkkaina ja niin vihreinä että melkein häikäisi. Lehdet olivat pääosin pudonneet, taivaanvaloa ylsi sammalikkoon paljon enemmän kuin konsanaan suvella. Sammalten yli tuntui rujolta lompsia, mutta aina sitä ei voinut välttää. Vielä sitäkin enemmän yritin varoa astumasta kallioylänköjen neitseellisten palleroporonjäkälikköjen päälle, ainakin siellä kussa hirvensorkkakaan ei ollut rikkonut jäkälikön hattaramaisen haurasta pintaa. Naurettavaa pehmoilua? Olkoon.

Lintumaailma oli hiljentynyt talven viettoon, muuttolintuja ei enää näkynyt, kuulunut. Omaa hiljaista yhteydenpitoaan kävivät metsätiaiset, palokärjet, käpytikat ja muut taigametsän ympärivuotiset asukkaat. Eläinten polkuja, tassun jälkiä ja ulosteita näkyi jokaisessa metsässä monin paikoin, tuoreita merkkejä ihmisten oleilusta ei juuri lainkaan.

Mutta. Lopulta matkan oli aina jatkuttava ja paratiisin ovi suljettava. Paluu arkirealismiin oli edessä. Hiirettelänvuoren, Mielikinmetsän ja Tomteskogin, niiden kaikkien ympärillä näyttäytyi suomalainen metsäsuhde tyypillisimmillään: avohakkuita, taimikoita, metsänhoitoa. Sitä on metsä useimmille suomalaisille, ainakin metsänomistajille. Metsä nähdään pankkitalletuksena, omaisuutena jota on hoidettava siinä missä pihanurmea tai omakotitaloa. Arvellaan että metsä lahoaa pystyyn, menee pilalle, menettää arvonsa, kun sen elämään ei puututa. Hoidettuja metsiä pidetään myös jostakin syystä kauniimpina kuin luonnontilaan jätettyjä, mikä kannustaa monia metsänomistajia moottorisahan ja vesurin varteen. No, kauneus on katsojan silmissä, eikä siitä kai sovi kiistellä. Ja tosiasia on sekin, että Suomi elää metsistä, niitä on aina kasvatettu ja tullaan aina kasvattamaan talouskäyttöön.

Pentti Linkolan perustaman Luonnonperintösäätiön toimintaa on ollut hienoa seurata. Verkkaisen alun jälkeen metsiä on saatu hankittua viime vuosina suojeluun hämmästyttävällä vauhdilla. Nyt alkaakin tuntua siltä, että toiminnalla on tosiaan isompaakin merkitystä. Esimerkiksi viime vuonna säätiölle onnistuttiin hankkimaan 182 ha metsämaata (siis osapuilleen kaksi neliökilometriä eli 1 km x 2 km kokoinen alue), mikä on paljon — ja vähän. Paljon verrattuna nollaan, vähän verrattuna talous- ja muuhun alkuperäistä metsäluontoa tuhoavaan käyttöön. Oi kunpa tällaisia säätiöitä olisikin meillä satakertainen määrä. Tai tällä yhdellä säätiöllä sata kertaa enemmän varallisuutta.

Lisää tietoa Luonnonperintösäätiöstä: www.luonnonperintosaatio.fi

Olen itse puuhaillut muutaman vuoden säätiön metsänvartijana Mielikinmetsässä, joka oli viime vuoteen asti lähin säätiön metsä kotoani katsottuna. Käyn siellä vähintään kerran vuodessa katsomassa, että kaikki on kunnossa ja samalla teen kaikenlaisia havaintoja luonnosta ja räpsin tietysti kuvia. Viime vuonna säätiö järjesti siellä talkoot, joilla tukittiin kaksi metsän läpäisevää ja sitä kuivattavaa ojaa. Näin saatiin palautettua metsän kohti alkuperäisempää tilaa.

Tällä kertaa kun kävin Mielikinmetsässä, jouduin raportoimaan myös huonoja uutisia. Välittömästi metsän länsipuolella oli tehty kahden hehtaarin siemenpuuhakkuu. Lähimmät puut oli otettu vain puolen metrin päässä rajasta. Todennäköisesti siellä käy kuten Tomteskogissa, jossa Tolinin Jarin kanssa katselimme, miten viimeisimmät myrskyt olivat kaataneet kymmeniä puita säätiön metsästä, kun viereisellä palstalla oli tehty rajaan asti ulottuva avohakkuu. Kun suojaava puusto lähtee, myrsky pääsee kaikin voimin pystymetsän kimppuun. Huonostihan siinä käy, kun puut eivät ole tottuneet sellaiseen rääkkiin.

Jos säätiön metsän tilalla olisi talousmetsä, hirveä haloo nousisi varmasti noista kaatuneista puista ja korvausvaateet ja ärräpäät sinkoilisivat hakkaajan suuntaan. No, luonnontilaan jätettävässä metsässä tietty määrä kaatopuita on pelkästään hyvästä, saahan lahopuustoon erikoistunut eliöstö ruokaa ja elinmahdollisuuksia. Vaarana vain on, että näin pienissä metsissä käy kuin dominopelissä — kaikki nappulat kaatuu. Kyllä kai säätiölläkin on toive, että sen metsät näyttävät metsiltä eikä sekamelskaisilta puukasoilta.

Säätiön toimintaa voit sinäkin tukea esim. liittymällä Ikimetsän Ystävien jäseneksi. Yhdistys kerää varoja, jotka siirretään suoraan säätiön tilille metsäkauppoja varten. Ja jos haluat antaa aineettomia joulu- tai muita lahjoja läheisillesi, niin yhdistykseltä voi mm. tilata ”Palanen ikimetsää” -lahjakortteja, joiden tuotto menee tuohon samaan hyvään tarkoitukseen. Moni lahjansaaja ilahtuu varmasti kun tavaran sijasta voi edesauttaa metsien suojelua.

Käypä kurkkaamassa: www.ikimetsanystavat.fi

Muuten, kiinnitit ehkä huomiota suojelumetsien mukaviin nimiin. Ne ovat säätiön metsilleen antamia uudisnimiä, ja taitaa toiminnanjohtaja Anneli Jussilalla olla näppinsä pelissä. Hänen pääkirjoituksensa Luonnonperintösäätiön vuosilehdessä ”Uutisia ikimetsästä” ovat sekä kirjallisesti että tunnelmaltaan todella hienoja ja kauniita.

Kiitos Tolinin Jarille Tonttumetsän opastuksesta ja retkiseurasta!

This entry was posted in Yleinen.